Maalaismaisema

Tänä aamuna heräsin hienoon maisemaan. Lunta oli satanut eikä kukaan ollut vielä kulkenut hankea pitkin.



Oikeastaan oli kyllä kulkenut, muttei juuri tuosta paikasta. Ihailin sinistä hetkeä keittiön  ikkunasta, kun havahduin; mitä tuo Martta (tyttären koira) täällä tekee! Mistä se siihen ilmaantui? Tarkemmin katsottuna sillähän oli iso ja tuuhea häntä. Supikoira! Siinä se lyllersi rapun edustalla eikä sillä ollut mihinkään kiire. Lönkötteli eilen kolattuja polkuja pitkin. Viisas eläin. Säästyy voimia kun ei tarvitse lumihangessa tarpoa.
Missäköhan se asuu? Meidän perimmäisessä suulissammeko?

Edellisenä päivänä siitä kulki kettu. Mitenköhän ne tulevat keskenään toimeen?
Uskallanko päästää koiran yksin ulos?
Maalla on kuitenkin mukavaa. On oma rauha!

Sen huomaa usein vasta sitten, kun liikahtaa sieltä ihmisten ilmoille. Vaikka Helsinkiin blogikaverin luokse.

terveisin Piki

Tupsupipo

Olen haaveillut pitkään tupsupiposta (jollainen on kaikilla!), mutta en ole saanut aikaiseksi sellaista hankkia. Viime viikonlopun flunssasta oli se hyöty, että nyt minullakin on sellainen. Tai oikeastaan puolikas, sillä ensimmäisestä tuli liian iso ja joudun kutomaan uuden. Sovitan ensimmäistä Äidille, joka tulee huomenna kylään. Ei niin, että hänellä olisi isompi pää kuin minulla vaan koska hänelle voisi sopia taittoreunainen pipo, joka ei minulle sovi. Tuo pipo nimittäin vaatii taittamisen reunasta tai muuten se löpsöttää ylhäältä. Tosin Äiti lienee tarpeeksi boheemi myös löpsöttävän pipon käyttäjäksi!

Eikös olisikin söpöä, jos meillä olisi äiti-tytär -pipot, kun menemme huomenna lounaalle yhteen hipsteri-pizzeriaan?

Ohje pipoihin oli täältä uusilta Novitaknits-sivuilta. Yritin tehdä koon ohjeen mukaan, mutta saattoihin se silti mennä pieleen, koska en oikein hallitse noita lankojen keskinäisiä vaihtamisia (minulla oli siis eri lanka kuin ohjeessa). Välillä aina yritän perehtyä asiaan, mutta inspiraatio menee, jos liian kauan vekslaa. Siispä yrityksen ja erehdyksen kautta eteenpäin!

Lankana minulla oli tällainen aivan ihana, pehmeä ja ylellinen Puno Gepard -lanka, jonka olen ostanutkin tästä linkin takaa löytyvästä liikkeestä. Jospa raaskisi aina kutoa tällaisista langoista, olisi elämässä koko ajan jotain luksusta.

Pitäisikö alkaa panostaa langoissa mielummin laatuun kuin määrään? Äiti, tuletko mukaan?!

Tupsuunkin jouduin etsimään neuvoja... Auts! Löysin täältä oikein hyvän ja selkeän ohjeen.

Terveisin
inari

Täällä ollaan - vaikkei siltä näytä

Hei, me ollaan hengissä! Vaikka ollaankin näin tylsiä blogin pitäjiä, että pidetään vuosi taukoa mitään ilmoittamatta. Mutta on tässä tainnut molemmilla vain olla vähän hässäkkää. Vaan eipä hätää, Äiti on jäämässä eläkkeelle(!), joten kyllä tämä taas tästä.





Minulla meni melkein koko viime vuosi muuttopuuhissa. Voin nimittäin sanoa, että mieheni luonteella ei ole kovin helppoa myydä ja ostaa asuntoa. Siinähän piilee riskin mahdollisuus. Siispä alkuvuoden hartaasti suunnittelimme myymistä ja viilasimme kämppää kuntoon sitä varten. Keväällä laitoimme sen myyntiin. Alkukesän siivosimme näyttöjä varten. Heinäkuussa asunto meni kaupaksi.



Muutto-operaatio oli todistus mieheni logistisesta osaamisesta: meillä oli joka ikinen laatikko numeroitu tietyn koodiston mukaan ja nämä koodit merkattiin listalle, jossa sitten kerrottiin tarkemmin laatikon sisältö. Koodit kertoivat myös sen, onko laatikko sisältöineen väliaikaisvarastossa, väliaikaiskodissa vai muussa paikassa. Hieno ja toimiva systeemi, joka sai läheiset pyörittelemään päitään!


Loppukesän siis muutimme väliaikaiskotiin ja varastoihin ja aloimme etsiä uutta asuntoa. Kerrottakoon siitä prosessista vain se, että saatoimme lähteä puolen yön maissa katselemaan (ulkoapäin) jotain asuntoa, jonka mies oli juuri löytänyt netistä. Oli ehkä vähän hermot pinnassa ja yöunet vähissä niin ihmisillä kuin koirillakin.

Syksyllä kuitenkin löysimme uuden
asunnon uudesta kaupungista. Voi sitä riemun päivää! Loppuvuosi menikin laatikoita purkaessa, remppaa suunnitellessa ja uusiin maisemiin totutellessa.

Täytyy sanoa, että kun tähän lisää pitkät työpäivät ja yhden toisen isohkon vapaa-ajan projektin, ei käsitöille jäänyt liikaa aikaa. Mutta nyt olen taas aktivoitunut ja löytänyt puikkoni. Tosin langat ovat uudessa kodissa niin ylhäällä kaapin päällä, että mies joutuu ne nostamaan alas joka kerran, kun tarvitsen. Meillä on ollut muutaman kerran keskustelua siitä, miten niitä voi tarvita esimerkiksi monta kertaa päivässä.

Ihanaa talven jatkoa - ja meille tänne etelään sen jatkuvaa odotusta!
-inari