sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Viikon varrella valmista(kin)


Vihdoinkin valmista! Kyllä kestikin. Nimittäin nuo siskolle valmistuneet tamineet. En tiedä, miksi ne tuottivat niin paljon päänvaivaa, helpot jutut.

Kaulahuivi ja sormikkaat.
Mutta eivät mitkä tahansa, vaan...
Annas kun kerron.
Minä en ole eläissäni matkustellut juurikaan ulkomailla. Edellisestä lentomatkasta oli vierähtänyt 40 vuotta ja sitten viime syksynä me lähdettiin. Sisareni ja minä.
Hän oli houkutellut minua jo varmaan viisi vuotta, mutta en koskaan saanut aikaiseksi lähtöä. Viime syksynä matkastamme Unkariin, Budapestiin tuli totta. Me siskokset nousimme sinivalkoisille siiville kesken stressaavien syksyn kiireitten. En varmaan ollut parasta matkaseuraa, kun en tahtonut päästä eroon arjen huolista ja murheista vaan ne seurasivat mukana väsymyksenä ja muutosvastarintana.

http://kardemummantalo.blogspot.fi/2011/12/tuubihuivin-ohje.html

 Miten tämä kuvissa oleviin neuleisiin liittyy?
Pitkä juttu! Neuleystäväni kuulivat matkastani
(tietysti, kun hehkutin sitä koko ajan) ja tutkivat netistä Budapestin lankatarjontaa ja -kauppoja. Löytyi puoti ja ihania lankoja. Ystävät tekivät ostoslistan mukaani ja lupasin tuoda langat tullessani.

Heti saavuttuamme perille olin kuin kissa pistoksessa, koska minulla ei ollut lankoja mukanani enkä siis voinut kutoa. Sisko ehdotti, että seuraavana päivänä heti etsimme tuon puodin ja hankimme langat ja puikot ja mitä ihanaa kutomiseen liittyvää siellä suinkin on. Lähdimme aamulla varhain reippain mielin kohti määränpäätä, jonka olimme kartasta katsoneet.
Kyseistä puotia ei löytynyt mistään. Ei niin mistään! Yritimme kysellä läheisistä kaupoista, mutta myyjät puhuivat vain unkaria, jota me emme taas osanneet. Kunnes näin katukahvilassa nuoren miehen näpyttelemässä kännykkäänsä, sellaista litteää, jossa taatusti oli nettiyhteys. Niinkuin olikin! Ja hän ymmärsi myös englantia, joten saimme pulmamme selitettyä. Ystävällinen nuorimies vei tädit puotiin. Se oli juuri tuon katukahvilan kohdalla, mutta toisessa kerroksessa, eikä mitään mainosta ulkona.
Löysimme siis puodin ja näimme langat, jotka olimme netistä katsoneet. Puoti oli vaatimaton. Pieni. Vähän lankoja. Netistä sai eri käsityksen.
Lanka oli Mosò Masa, paksu merinovillalanka, jota haimme. Ostettiin tuliaiset ja pyysin siskoa valitsemaan myös itselleen mieluiset värit toivomiinsa neuleisin.


 Tässä nyt valmiit neuleet. Huivi, (Kiitos Kardemumman talolle ohjeesta! Linkki huivin kuvan alla) jonka voi nostaa  vaikka korvien suojaksi ja sormikkaat.
Kiitos myös siskolle matkasta! Ensi kerralla lupaan olla parempaa seuraa ja ottaa rennommin vaikka lentäminen jännittääkin vielä.
vaaleanpunaiset pitsisukat valmistuivat myös viikolla. Ohje on Novitan lehdestä talvi, 2010 ja lankana Seiskaveikka.
Itse tykkään pitää Seiskaveikasta kudottuja sukkia. Ovat mielestäni tarpeeksi paksut eikä karheus haittaa minua ollenkaan.
Myös tiskirättejä valmistuu kaiken aikaa. Se on kuulkaas niin, kun täältä maalta lähtee johonkin kauppapaikkaan, niin aina saa varata aikaa matkoihin. Näillä yhteisillä kauppareissuilla Mies ajaa, jotta minä saan kutoa. Tiskirätti on hyvä matkakudin.
Valmistuipa vielä muutakin, mutta niistä myöhemmin....
Iloitaan taas läheisistä, ystävistä, työstä, talvesta, arjesta, sisustuksesta ja kutimista!
Kaupunkiin terveisiä! Piki

torstai 17. tammikuuta 2013

Arjen pieniä iloja...


En malta olla vieläkin hehkuttamatta tätä arjen iloa.
 Niitä pieniä välähdyksiä, jotka tuovat hyvää mieltä. Niinkuin tämä ikivanha harmaa villapaita tai tuon pienen enkelin norjalaisneule.
Harmaan paidan olen ostanut Lampaanpolskasta, Lappeenrannasta ja pieni enkeli sai paitansa jouluksi. Sen tein Arnen ja Carloksen ohjeilla.



Enkelipussukan sain sisareltani lahjaksi, kuten niin monet muutkin pussukat ja laukut! Kaikista niistä iloitsen. Käsityöihmisellä ei voi olla koskaan liikaa pussukoita!



Kirjat tuovat minulle myös aina iloa. Paitsi muutoissa!!! Jotkut kirjat tulevat minulle niin rakkaiksi, että kuljetan niitä mukanani työhön ja vierailuille mennessäni. En raaski jättää niitä kotiin.
Tuossa enkelipussukan alapuolella on yksi niistä, Johanna ja Juha Tanskan kirja Silitä kissaa.



Rooibos-tee ja Mma Ramotswe tuovat arkeeni paljon iloa myös. Olen jo tuon sarjan kuudennessa romaanissa. Nuo kirjat ovat unilukemistani. On kiva mennä nukkumaan ja tapaamaan vanhoja tuttuja, ikäänkuin ystäviä!

Seuraava rakas kirja on muistikirjani, johon kirjaan tekemisiä ja ideoita sekä valmistuneita töitä. Löytyy sieltä pari puhettakin...





Muistikirjassani on olemassa eri osastoja, esim to do...
On kiva miettiä tulevia tekemisiä, unelmoida, mitä voisi tehdä ilahduttamaan jotakuta läheistä.

Tänä vuonna olen oikein ajatellut panna merkille kaikkea pientä kivaa, mitä ympärilläni on ja mitä kaikkea mukavaa tapahtuu.
Kun tulen illalla pimeään aikaan kotiin, palaa myrskylyhdyssä, tien päässä valo. Minua odotetaan! Piipusta nousee savu. Pesässä on tuli, että on tarpeeksi lämmintä kutojalle.
Lähde mukaan miettimään omia ilojasi!

Minä poistun nyt Mma Ramotswen seuraan... Terveisiä kiireisille kaupunkilaisille!



lauantai 12. tammikuuta 2013

Maaseudun rauhaa vai harmaata arkea?

Pikkuhiljaa joulunpuna väistyy täällä maalla ja harmaa tulee tilalle. Arjen harmaus vai arjen rauha?
Minusta arki on hyvä. Elämässä on taas tasainen rytmi. Aamulla töihin ja illalla kotiin kutimien pariin. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikki on mahdollista.
Ympärillä on hiljaista. Maaseudun rauha.

Puro ei ole vieläkään täysin jäätynyt vaan solisee ja enteilee kevättä. Mutta sitä ennen on vielä monta rauhallista talvipäivää...
Uusi, harmaa postilaatikko odottamassa kivaa postia!



 Roskalaatikkokin on harmaa. Tuota muovipönttöä katsoessani tunnen syyllisyyttä. En ole mikään oikea maalainen, kun meiltä tulee niin paljon jätettä. Meillä ei ole kompostoria eikä meillä polteta roskia. Muuten kyllä ollaan ekologisia.



Talon vahtikin on saanut harmaata ylleen. Kerry-herra villapaidassaan, joka alkaa olla loppuun käytetty. On hän sitä kyllä pitänytkin. Jostain syystä hänestä on mukavaa, kun villapaita on päällä. Tuon olen kutonut monta vuotta sitten ihan aidosta pässinpökkimästä villalangasta. Nyt osaisin jo tehdä mallikkaamman. Kun ehtisi ja viitsisi.






 Keväisen hakkuuaukean puista osa on vielä korjaamatta. Ei se mitään, ainakaan minua haittaa. Olen jostain syystä aina pitänyt puupinoista.


 Harmaita ovat myös neuleeni. Tuossa viittä vailla valmiit sormikkaani. 100 % merinovillaa, Genziana classic adriafil. Aivan ihana, pehmeä lanka, josta tulee kaunista neuletta. Jo sen ostaminenkin oli elämys. Kerät oli kiedottu silkkipaperiin ja pakattu kenkälaatikon näköiseen pakettiin. Malli on itse sommiteltu -  matkalla Turkuun!

Kaupunkilaisen joululahjaksi saama hartianlämmitin on muuten samaa lankaa.


 Kevättalveeni kuuluu usein myös vanhan korjaus. Joulumatkalta sain mukaani korjattavia neuleita. Harmaat sukat oli Tähtelässä kulutettu puhki. Olen pyytänyt sästämään rikkimenneet sukat, koska niihin voi kutoa uudet terät. Saksilla vaan reippaasti varren alapuolelta poikki ja sitten puretaan kunnes silmukat ovat hyvin näkyvissä. Kerätään kaikki silmukat puikoille ja jatketaan kuin mitä tahansa sukankudinta.Varren kutominen on tylsää, joten näin valmistuvat uudet sukat paljon nopeammin.

Arjessa tarvitaan myös tiskirättejä tai oikeastaan pöytärättejä. Ensimmäisen lapun (oikealta) lanka on puuvillan ja pellavan sekoitus. Kotoa löytynyt, äidin perintöä! Kudottu aina oikein.
Seuravat ovat 100 % puuvillaa, ei merseroitua. Kudottu vohvelineuletta, nurjia ja oikeita silmukoita vaihdellen.


Seuraava harmaus, vaikka tässä tapauksessa oikeasti ruskea, mutta harmaaseen arkeen kuuluva, patalaput. Ne on kudottu aina oikein neuloksella matonkuteesta. Suurin työ tässä on tuo matonkuteen keriminen vaikka se myytäessä onkin kauniilla vyyhdellä niin jostain syystä siihen tulee aina sotkuja.





Näin tänään täällä maaseudun rauhassa elellään. Syödään hyvää arkiruokaa, kuten kasvissosekeittoa, tuoreita sämpylöitä ja jälkiruuaksi puolukkavispipuuroa. Harmaus ei ole ankeutta vaan seesteisyyttä, levollisuutta ja rauhaa.
Piki








keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Turkulaisia lankoja



Käytii tosa vähä Turuus. Mitäpä muutakaan siellä olisi voinut tehdä kuin ostella lankoja! Siellä oli nimittäin ihan loistava lankakauppa. Iso, edullinen ja erilainen kuin täällä kotona kaupungissa. Sieltä minä toin kotiin

*vaaleanpunaista ja ruskeaa villa-alpakka -lankaa













*tumman- ja vaalenharmaata sekä beigeä sukkalankaa




*sekä tylsähköä, puuvillaista tiskirätti-lankaa, josta todennäköisesti tulee oikein hienoja rättejä. 



Jotain ehdin matkalla vähän neuloakin: tästä tulee meille kotiin uusi tyynynpäällinen. Se on ihan vain tasona kudottava, sileä oikea ja tekemisen mukaan raidoittuva neule, jota on kiva tehdä, kun ei voi keskittyä ihan täysillä. Vähän harmittaa, että siinä on vain noita kolmea väriä, mutta reissussa ei ollut muuta mukana - eikä Turuus myyty tuota lankaa. Mutta meneehän tuo harjoitteluna noinkin, kokeilen sitten uuden vaikkapa viidestä väristä.



















Teimme me muutakin kuin ostimme lankoja. Niistä ehkä tuonnenmpana. Tässä vain nämä tärkeimmät kuulumiset.

Ihanaa viikon jatkoa,
inari



perjantai 4. tammikuuta 2013

Neulomistavoitteeni vuodelle 2013

Menestyksekästä ja onnellista uutta vuotta teille kaikille! 



Minun uusi vuoteni on alkanut tavoitteiden asettamisella. Meillähän on Miehen kanssa ollut sellainen tavoiteseinäkin, jossa "project" - "to do" - "wait" - "done" -osastoilla on liikuteltu lappusia sitä mukaa, missä vaiheessa mikäkin asia on menossa. Sillä tavoin me saimme viime vuonna remontin valmiiksi, minä sain vakkarityön ja pääsimme naimisiin! :) Tänä vuonna aiomme virittää sen taas. Tavoitteet on jo kirjoitettu pienille, vaaleanpunaisille lappusille. 

Tästä innostuneena en malttanut olla asettamatta tavoitteita myös neulomisvuodelle 2013. (Älä kauhistu, Äiti, tällaista se täällä kaupungissa on! ;) ) Nämä ovat onneksi vähän kevyempiä kuin esimerkiksi se kymmenen kilometrin juokseminen reipasta vauhtia tai koko vuosi ilman sokeria. 

Ensimmäinen tavoitteeni on saada joku niistä viime vuonna aloittamistani neulepaidoista valmiiksi. Olen vähän harkinnut, että se voisi olla tämä Miehen slipari. Sen perään on jo kyseltykin... Ja tähänhän ei tarvitse niitä hihoja, joita en ole vielä koskaan elämässäni tehnyt!













Toiseksi tavoitteekseni olen asettanut toisten ilahduttamisen pienillä (tai miksei suuremmillakin, mutta siihen en usko itsekään) neulelahjoilla. Tämän olen jo aloittanutkin. Puikoilla on tulossa tuubihuivi Novitan Silmu-langasta. Ohjeen nappasin täältä Novitan sivuilta. Tosi yksinkertainen: 100 silmukkaa, joilla kudotaan pelkkää oikeaa noin 25 cm ja sen jälkeen sivut yhdistetään toisiinsa. Ja kiva tästä tulee, vaikka minä aina epäilenkin näitä kirjavia lankoja. Tunnettu tosiasiahan on, että minä olen todella tylsä värien käyttäjä. Jos neuleessa on kahta harmaata, se on jo kirjavan rajalla!




Kolmanneksi minä aion tämän vuoden joululahjat tehdä itse. Täytyisikin laittaa pukinpaja pystyyn jo nyt, muuten en varmasti ehdi. 

Neljänneksi tavoitteekseni asetan tänä vuonna aloittamieni töiden saattamisen loppuun. Toistaiseksi niitä ei vielä ole onneksi kuin se huivi, joten ei paniikkia!




Viidenneksi ja viimeiseksi aion saada tämän torkkupeiton aikaiseksi Miehen (ja koirien!) päikkäreitä varten. Se on valmistumassa Rowanin big wool- ja drift-langoista. Alunperin siitä piti tulla nelivärinen, mutta ruskea lanka on jo Menitasta loppunut. Nyt siitä taitaa tulla vain kolmevärinen ja noista ruskeista teen tyynyt. Ongelmaksi lankojen kerralla hankkimiselle on nimittäin muodostunut niiden hinta: yksi kerä maksaa yli kympin, yhteen palaan menee suunnilleen koko kerä ja paloja tulee peittoon ainakin kaksikymmentä... Siksi olen ostellut keriä vain aina silloin tällöin pari-kolme kerrallaan - se ei tunnu yhtään niin pahalta! 



Tavoitteellista ja ihanaa kutomisvuotta odottaen,
inari


Ps. Katsokaa, mitä ihanaa minä sain Äidiltä joululahjaksi! <3 <3 <3